Taas jälleen pääsemme seuraamaan lasten touhuja puumajan sisälle ja tällä kertaa myös sen ulkopuolelle. Älkäähän ihmetelkö osan epäselvyyttä sillä siitä on kauan aikaa kun ole ottanut kuvat ja järjestyshän aina voi unohtua. Varsinkin kun kuvia on enemmän kuin luulinkaan. Tämän osan jälkeen SAATTAA tulla nopeammin osia mutta en ole vielä varma. Mutta sen lupaan, että tarina jatkuu ainakin yli 5 osan, ellei koneeni koe samaa kohtaloa kuin monen Lc:n. Eli toisinsanoen hävinnyt, kuvat poistunut tai muuten vaan kone mennyt rikki.

"METELIÄ, liikaa METELIÄ!" Annika huusi.  Muut eivät välittäneet vaan jatkoivat juttelemista. "Olkaa jo hiljaa pennut!", hän karjui vielä kovemmin. Ihme juttu, sillä se näytti tehoavan. Ehkä he lopettivat sen takia ettei Annika saanut päänsärkyä tai sitten vain nolostuivat kertakaikkiaan niin paljon että... no... nolotti. Anneli ainakin näytti häpeävän.

Sitten Annika huomasi puuttuneen henkilön. "Kuka täältä puuttuu...?" "Ehkäpä Alex", Elias ehdotti punastui. (Imitoin Eliasta: Kihihihihii) "Nyt se kakru saa maksaa, kerhosta ei lähdetä ilman lupaa, sillä kerholla on säännöt ja jos sääntöjä ei noudateta niin..." "Kannattaisko lähtee perään?" Aaro kysyi epävarmana, koskaan ei tietänyt mistä Annika suuttui. Nyt kuitenkin Aaro sai huokaista helpotuksesta, sillä Annika ei suuttunut vaan lähti juoksemaan portaita alas.

"Odota, odota!", Annika kiljui ja Alexin oli pakko pysähtyä.

"Mikä oikeus sulla on lähtee kesken kerhon? Etkö sä tajuu et sut erotetaan? Oletko sä hullu!? Mulla on oikeus vaatia korvauksia!" Annika tivasi. Ilman noita hiuksia olisin jo potkaissut ulos hänet sarjasta, mutta hän nyt vaan on olennainen päähenkilö. -.-' "MIKS sä lähdit!?"

"Mina lahdi koski sina olit niin ilkea muille." Alex sanoi päättäväisesti ja osoitti Annikaa syyttävästi. "Pyh", Annika tuhahti takaisin.

Pian kello oli kahdeksan ja puumajan lapset pääsivät leirimajaansa. Alex taas meni roiskimaan vettä, koska ei pitänyt ilkeistä ihmisistä. Alexin päässä leijuivat vielä sanat: Vihdoinkin... sillä kerhon päätyttyä kaikki huokaisivat syvään ja sanoivat tuon "maagisen sanan" *kuorolaulua*. Kaikille päivä oli raskas ja menivät leirimajaan viettämään omaa aikaa. Ainoastaan Alex oli se, joka ei ollut vielä sisällä.

Annika luki vaikka ei siitä erityisemmin pitänytkään. Toisin sanoen hän vihasi sitä. Mutta mitäpä kukaan ei tekisi kun kyse on vallasta. Annikan kohdalla - vaikka hän oli vielä lapsi - valta oli suurta ja voimakasta. Valta johtaa puumajan lapset Annikan komentoon! Lukeminen siis kuului tähän vallan kasvattamiseen.. tai tiedon. Samaan aikaan Alex hoiperteli metsästä väsymyksestä sisälle.

Pojat kuluttivat aikaansa leikkimällä yhdessä. Pojat ne osasivat olla lapsellisia ja tuhmia ja ilkeitä ja... öhh tai siis  nämä pojat olivat kuin pieniä enkeleitä. Ei koskaan hankaluuksissa tai... mitään muutakaan.

Rakas päiväkirja, tänään puumajalle ilmestyi uusi tyttö hän vaikutti ihan kivalta mutta en kerennyt vielä tutustua paremmin. Ainakin  hän on nätti. Luulen että meistä tulee ystäviä. Annika ei ainakaan ollut kovin kiltti hänelle... tai ainakaan aluksi mutta kyllä se saa vielä Alexin manipuloitua puolelleen. Niin! Sen tytyön nimi oli Alex. Toivottavasti Annika ei ole ilk...

Siihen se kirjoittaminen sitten jäi, kun Alex tuli huoneeseen nukkumaan. "No kai minä tämän jossain vaiheessa loppuun kirjoitan..." Anneli mutisi ja vei kirjan hyllyyn. Samaan aikaan Leirin Johtaja meni sanomaan kaikille, että piti mennä nukkumaan. Niinpä talo hiljeni ja Alexin ensimmäinen yö alkoi.