Uusi osa taas ihasteltavananne, olkaa hyvä!

Annika oli jälleen kerran huomannut ulkopuolisen salaisessa majassaan, joten hän ei päässyt siitä yli kun vain ilkeilemällä. Tunkeilija oli nolostunut ja häpeissään (eikö sitä huomaa jo ilmeestä).  "Lällällällälieru sultapas pääsi pieru! Häivy äitis helmoihin vasikka!"

Leikkitunnilla juuri huutaneen Annikan ääni kaikui ulos ja tunkeilija katsoi parhaakseen lähteä. Hän pyyhki kyyneleitään, sillä hänen äitinsä oli kuollut muutama vuosi takaperin. Sitten hän katsoi taakseen turvonneine silmilleen. Hän kohdisti katseensa Annikaan; katse oli murhanhimoinen ja syyttävä. Ihan kuin Annika olisi vaan *Naps* tappanut hänen äitinsä. Tunkeilijasta niin ainakin tuntui. Tämä käveli niin hyvin kun pystyi majasta ja vannoi itselleen, ettei koskaan antaisi anteeksi sitä, että  hänet häädettiin olemattoman äidin helmoihin.

Leirille oli saapunut uusi taloudenhoitaja. Ylipäällikkö oli hieman ihastunut tähän. Taloudenhoitaja ei silti kohdistanut kiinnostusta päällikköä kohtaan. Th: n (Taloudenhoitajan) motto olikin: "Tee työsi hyvin, niin se palkitaan!"

Th oli myös hyvin rohkea kun menee noin likaista allasta pesemään. No likaa oli ainakin kertynyt ja uuden Th myötä sekin puhdistui juuriaan myöten.

Myöhemmin Annika huomasi pihalla taas saman tytön, joten hän päätti mennä lällättelemään lisää. "Mitä, mitä, mitä? Tuliko pikku-likalle pupu pöksyyn kun ei uskalla edes enää äidillekkään kertoa, hä!? Siinä vaiheessa tyttö ei enää kestänyt vaan purskahti itkuun ja juoksi pois. "No oli jo aikakin!" Annika huusi tämän perään.

Illalla jonkin aikaa ennen kahdeksaa kuului rappusilta askelia, joten päätti Alex heilutella hätääntyneenä kättään ihan kuin sanoakseen; "Heij tyypit tuola ukona o joku!" Niin hän sitten lopultakin sanoi.

Annika piiloutui lehtien taakse ja kaikki muut riviin. Kaikilla oli kiire laittaa lelut pois ja muodostua. Annika tuli kuitenkin pian piilostansa pois. Sehän on noloa, hän ajatteli.

Kaikki olivat rivissä, mutta Anneli halusi välttämättä mennä katsomaan kuka majan ulkopuolella oli. Annika ei kerennyt sanoa mitään sillä Anneli oli ulkopuolella ja parhaimmillaan...

Halaamassa Taloudenhoitajaa! Taloudenhoitaja oli Annelin täti.

Anneli jäi rupattelemaan Ennin kanssa ja kertoi kuulumisia. Saattoi hän myös vihjaista Annikan törkeydestä.

"Hei voisitsä keksiä jotain, millä ton Annelin sais täältä kerhosta ulos?" Anneli ehdotteli Aarolle. "Mut emmä haluu sitä pois!" Aaro vastusteli. "Hysss, hiljempaa mä en haluu et ne kuulee!" "Anneli on kiva, sä et!" Aaro väitteli edelleen ja korotti hieman ääntään. "NO EI SITTEN SÖNKKÖ!" Annika raivostui ja tukki korvansa vastaväitteiltä.

"No entä sä sitte!?" "Ai mita?" Alex kysyi muka tietämättömänä. "Haluutko sä Annelin ulos kerhosta?" Annika kuiskasi. "No amma ny tiia..." "Mikä teitä vaivaaaaaaaa?!" Annika hermostui ja juoksi ulos kun huomasi kellon olevan 3 yli kahdeksan.

Alex luki kirjaa opiskellakseen lisää suomenkieltä. Se ei ollut niin helppoa kuin kuvitteli. Kun Alex otti kirjan, hän lösähti maahan ja hämmästyi; ihan kun joku olisi vetänyt jalat alta.

Hän nousi hiljaa ja kysyi itseltään; "Onko minula sairaus?" "Olenko halvaantumasa?"

 

Sekava osa, tiedän. Joissain kuvissa on yö jossain taas päivä. Älkää antako sen häiritä kuvien järjestys unohtui. :D